Esityksessäni pohdin hermeneuttis-fenomenologista lähestymistapaa nuorten aikuisten koronakokemusten tulkinnassa ja niiden perusrakenteiden kuvaamisessa. Kiinnostukseni kohteena on miten nuoret Lapin hiihtokeskuksissa ovat kokeneet koronan ja miten se on vaikuttanut heidän elämäänsä ja tulevaisuuden näkymiinsä?

Haastattelin yhteensä kymmentä (5 naista ja 5 miestä) 18–26- vuotiasta nuorta keväällä 2021. Haastattelut olivat keskustelunomaisia avoimista aiheeseen liittyvistä teemoista ilman strukturoitua haastattelurunkoa. Tavoitteena oli tilan antaminen nuorten koronakokemusten autenttiseen kuvailuun ja pohdintaan.

Haastattelemieni nuorten taustojen kirjo oli laaja. Nuoret yhdistivät covis-19 pandemian kokemuksia ja merkityksiä aiempiin elämänkokemuksiinsa, joiden läpi he tulkitsivat yksilöllisesti koronan merkityksiä heidän elämäänsä. Kokemusten ja niille annettujen merkitysten situationaalisuus tuli esille nuorten pohtiessa kokemuksiaan oman elämäntilanteen mukaan suhteessa vanhempiin, sisaruksiin, isovanhempiin, kavereihin, hiihtokeskusten työtovereihin ja työtehtäviin. Koronakokemukset olivat intentionaalisia näyttäytyen kunkin haastatellun nuoren pyrkimysten, kiinnostusten, asenteiden, arvojen ja uskomusten valossa. Nuorten koronakokemusten yksilöllisen tason lisäksi oli löydettävissä myös haastatelluille samankaltaisia yhteisöllisiä elementtejä̈ liittyen hiihtokeskusten työkulttuuriin ja laajempaan yhteiskuntaan.
Tämä aineistolähtöinen tutkimus haastaa myös puntaroimaan kriittisesti reflektoiden hermeneuttis-fenomenologista tutkimusotetta nuorisotutkimuksessa.