marraskuu 21, 2011

Work-Preca results

THE CHANGING LIFESTYLES AND VALUES OF THE YOUNG PERSISTING TEMPORARY UNEMPLOYED IN DIFFERENT LABOUR MARKETS OF FINLAND (Work-Preca )

Projektissa on tutkittu  2008 alkaneen taloudellisen taantuman aikana nuoria epävakailla työmarkkinoilla eripuolilla Suomea. Tutkimuksessa on mukana vähän koulutettuja, ammatillisen tutkinnon suorittaneita ja korkeakoulutettuja 17-29-vuotiaita nuoria. Osa oli tutkimuksen aikana työttömänä, monet olivat kokeneet eripituisia työttömyysjaksoja, mukana oli työllistämistoimenpiteiden kohteina olevia sekä määräaikaisissa työsuhteissa työskenteleviä ”pätkätyöläisiä” ja työpaikkaa hakevia nuoria. Hanke yhdistää monenlaisia aineistoja, metodeita ja teoreettisia näkökulmia. Tutkimushankkeen hypoteettisena lähtökohtana oli epävarmojen työsuhteiden ja työttömyyden näkyminen nuorten työarvoissa ja suhtautumisessa tulevaisuuteen sekä elämäntyyleissä. Vertailuaineistoa tutkimukselle antoi aikaisempi tutkimus nuorten asenteista, arvoista ja niiden muutoksesta (Helve 2002). Taloustaantuma muutti jonkin verran tutkimussuunnitelmaa ja uutta tutkimusaineistoa kerättiin vielä vuoden 2011 alkupuolella.[1]

Koulutus ja työttömyyden kesto vaikuttavat nuorten suhtautumiseen työhön ja tulevaisuuteen orientoitumiseen. Mielenkiintoiset pätkätyöt mahdollistivat ammattikoulutetuille nuorille harrastukset työn ohessa. Pätkätyö oli heille, kuten myös korkeakoulujen opiskelijoille ja yliopistoista jo valmistuneille elämäntilanteeseen sopiva ja valittu vaihtoehto työttömyydelle tai usein yksitoikkoiseksi koetulle, mutta perinteisesti arvostetulle vakinaiselle työsuhteelle. Heillä oli valmius lyhytkestoisiin, mielenkiintoisiin projekti- ja pätkätöihin. Vaikka pätkätöiden  koetaan tuovan jatkuvaa epävarmuutta toimeentulosta ja rajoittavan tulevaisuuden suunnittelua, niiden parhaana etuna nähdään vapaus toteuttaa itseään elämän muilla alueilla. Pätkätyöt kartuttavat myös korkeakoulujen opiskelijoiden ja vastavalmistuneiden kokemuksia erilaisista työtehtävistä ja työpaikoista (Helve 2011). Runsaasti yli puolet heistä pitikin  pätkätöitä nykyiseen elämäntilanteeseensa sopivana. Pätkätyöt ovat kuitenkin heille väliaikainen elämänvaihe toisin kuin esimerkiksi elämyshakuisille Lapin turismin parissa työskenteleville nuorille, joille toistuvat lyhytaikaiset työsuhteet ovat muodostuneet elämäntyyliksi. Vakituista työtä tärkeämpää oli luonnossa vaeltaminen, laskettelu, hiihtäminen, lumilautailu, bilettäminen sekä hyvä kaveriporukka ja sen hyvä henki. Nuorten elämäntyyleissä korostuivat elämänlaadulliset  asiat kuten harrastukset, ystävät, matkustaminen ja luonnossa samoilu. Vapaa-ajan harrastukset tuottivat  positiivisia elämyksiä ja haasteita, joita jaettiin muiden samanhenkisten nuorten kanssa. Vakituisesti lyhtaikaisissa työsuhteissa oleville matkailualan ammattilaisille pätkätyö mahdollisti harrastusten, työn ja vapaa-ajan onnistuneen yhteensovittamisen.  Näiden nuorten elämäntyyli ei ollut työkeskeinen vaan ennemminkin vapaa-aikakeskeinen. Työllä oli heille välineellinen funktio, se antoi mahdollisuuden toteuttaa itseään.  Työttömyysjaksojen aikana matkusteltiin ja harrastettiin erilaisia asioita sekä vietettiin aikaa kavereiden tai perheen kanssa. Korkeakoulutetut ovat enemmän työhön sitoutuneita. He haluavat sitoutua johonkin työpaikkaan ja ponnistella sen menestyksen eteen (72,1%). Suurin osa (75%) pitää parempana hyvän työpaikan löytämistä kuin lisäkoulutusta, joka ei johda ehkä  työhön. He uskovat, että korkeakouluopinnot antavat heille enemmän mahdollisuuksia maailman näkemiseen ja itsensä kehittämiseen. Heille työssä palkkaa ja vakinaista työpaikkaa tärkeämpiä ovat työpaikan hyvä henki ja viihtyisä työympäristö, innostava ja reilu esimies, se että työllä on merkitystä ja että sitä tehdään  tärkeän asian edestä ja että työssä voi toteuttaa itseään sekä että työn voi joustavasti yhteensovittaa vapaa-ajan kanssa.  Suurimmalla osalla heistä (55,6%) ei ole valmiutta ikävän työn tekemiseen, vaikka palkka olisi riittävän hyvä ja he eivät myöskään ole valmiita ottamaan vastaan mitä tahansa työtä vaikka vaihtoehtona olisi työttömyys. Suurimmalle osalle (69,1%) työ ei merkitse tärkeintä osaa ihmisen elämänsisältönä. Korkeakoulutetuilla oli nuorisotyöttömyyslukujen kasvusta huolimatta vankka usko työn löytymiseen. Heistä suurin osa uskoo löytävänsä työtä oman kotiseudun ulkopuolelta (Lapin korkeakouluopiskelijoista jopa 92,6 %). Korkeakoulutetut nuoret ovat valmiita myös hakemaan töitä ulkomailta.[2]

Matalasti koulutetuilla, työn marginaalissa olevilla työpajojen ja työllistämistoiminnan kohdenuorilla oli elämänkulussaan eripituisia jaksoja koulutuksen ja palkkatyön ulkopuolella esimerkiksi määräaikaisten työsuhteiden välillä. Joillakin tällainen jakso oli kestänyt useita vuosia. Pidempiä työttömyysjaksoja katkoivat työharjoittelu-, koulutus- ja työllistämisjaksot.[3] Pääasiassa nuoret kokivat jaksot katkoksiksi elämänkulussa. Niiden aikana nuoret eivät saaneet vietyä tärkeiksi katsomiaan asioita eteenpäin. Enimmäkseen he odottivat seuraavaa työpaja-, työllistämisjaksoa, opiskelu- tai työpaikkaa. Edulliset harrastukset, tietokonepelaaminen ja kavereiden kanssa oleilu toivat sisältöä päiviin. Tietokonepelien pelaaminen tavoitteellisena harrastuksena tai ammattimaisesti on esimerkki nuorten uudenlaisista työn ja vapaa-ajan rajat ylittävista harrastuksista. Osa heistä vertasi pelimaailmoissa toimimista työntekoon.  Verkkopelit toivat heille haasteita, onnistumisen elämyksiä ja yhteisöjä, joihin kuulua. Nuoret myös kartuttivat pelien parissa erilaisia pääomia. (Kojo 2011.) Lyhyet työttömyysjaksot pätkätöiden välissä saatettiin ottaa loman kannalta. Nuoret vertasivat omaa elämänkulkuaan aikuistumisen kulttuuriseen malliin ja läheisten ihmisten elämänkulkuihin. He myös saivat palautetta omasta elämäntilanteestaan viranomaisilta sekä lähiympäristöltä. Vertailun perusteella osa nuorista katsoi olevansa niin sanotusti myöhässä siitä elämäntilanteesta, jossa heidän tulisi olla. He eivät olleet saavuttaneet aikuistumiseen liittyviä siirtymiä, vaikka ikänsä puolesta niin odottivat. Jotkut nuoret toivat esille elämänkulun yksilöllisyyttä ja halua tehdä asiat omassa tahdissaan. (Kojo 2010.)

Työttömyyttä kokeneet nuoret aikuiset kuvailevat pitkälti toimimattomuuttaan ja toisaalta haaveitaan, toiveitaan ja pyrkimyksiään   (työhön ja elämänhallintaan liittyen) ja niiden toteutumiselle näkemiään esteitä.[4] Omat kyvyt työttömänä koettiin olevan alikäytettyjä ja ”turhaan hankittuja”.  Omat mahdollisuudet toimia autonomisella tavalla koetaan pääosin kovin rajoittuneiksi. Työttömät nuoret haluaisivat päästä kykyjän ja koulutustaan vastaaviin töihin. Monia ns. aktivoivan työllistämisen keinot lähinnä loukkaavat; silti muutama kokee  saanensa niistä apua (mm. masentumista vastaan; Lähteenmaa 2010).  Nuoret kokevat, että työllistämisessä todellisia kykyjä ei täysimääräiseseti hyödynnettä ja korvauskin ns. työllistämistyöstä on vaatimaton.  Monet puhuvat yrittämisestä lannistumisen vastakohtana. Kiintoisana ilmiönä nousee esiin aktiivisena pysymisen yrittäminen, joka on reflektoitua oman toimijuuden ylläpidon puolesta taistelua; se on yksinäistä, raskasta mutta määrätietoista psyykkistä työtä (Lähteenmaa 2011).  Se kertoo myös ns. psykokultuurista osana työttömien nuorten elämismaailmaa nyky- Suomessa.

Tutkimusprojektin laajan aineiston tulkinta antaa viitteitä työasenteiden, arvojen ja maailmankuvien muutoksista, jotka ovat merkityksellisiä suomalaisen työllisyyden ja hyvinvoinnin kehittämisessä. Työn väliaikaisuus, epävarmuus, usein myös huono palkka ja sosiaalinen suojattomuus  näkyy  nuorten  itsetunnossa, lyhyessä tulevaisuuden orientaatiossa ja identiteettihorisontissa.  Töiden pätkittyminen luo nuorille oman episodinomaisen elämäntyylin tapahtumista ja koetuista hetkistä  toiseen sitoutumatta työhön ja työpaikkaan. Hyvä koulutus mahdollistaa nuorille vaihtoehtoisia valintoja elämässään. Myös virtuaaliset ympäristöt  luovat perinteiselle työlle uusia vaihtoehtoja.  Työn merkitys nuorten identiteetin rakentajana vähenee nuorisotyöttömyyden kasvaessa. Työttömien ja  pätkätyöläisten identiteettiä määrittää vapaa-aika useammin kuin työ. Tulotason ja turvallisen työn saavuttamisen sijasta  suuri osa korkeasti koulutetuistakin nuorista  kokee näitä tärkeämmäksi työn kiinnostavuuden  ja merkityksellisyyden. Pätkätyössä olevilla on vahva luottamus oman viiteryhmän sisällä, mutta vähäinen luottamus ja halu työhön perinteisesti sitoutumiseen. Heidän vahva toimijuutensa on yhteisissä harrastuksissa ja myös pätkätyötyöyhteisöissä. Työttömät nuoret yrittävät pysyä aktiivisina toimijoina vaikka työttömyyden kokemukset syövätkin itsetuntoa.  Nuorten elämäntyylit näyttävät eriytyvän työttömyyden, koulutuksen ja harrastusten mukaan. Onkin ratkaistava miten  säilyttää työttömien nuorten  toimijuus ja tukea heidän identiteettiään sekä pidentää heidän tulevaisuuden horisonttiaan? Lyhytaikaisissa työsuhteissa on vaikea rakentaa työpaikan ryhmäidentiteettiä, niinpä nuorilla onkin yksilöllinen identiteetti ja vahva työttömien tai pätkätyöläisten ryhmäidentiteetti.  Nuorille työn, koulutuksen, harjoittelun ja vapaa-ajan joustava yhteensovittaminen on tärkeää.  Lyhytkin positiivinen työkokemus  vahvistaa  työhön liittyvää identiteettiä ja nuoren työntekijän käsityksiä itsestään suhteessa työhön ja ammattikoulutukseen.  Vastaavasti  varsinkin koulutettujen nuorten työttömyyden kokemukset heikentävät nuorten työidentiteettiä.

Tutkimusryhmä on verkostoitunut kansallisten ja kansainvälisten nuorten työasenteita ja työsiirtymiä tutkivien ryhmien kanssa ja järjestänyt mm. brittitutkijoiden kanssa seminaarin Lontoossa. Tekeillä on kirja  “Youth, Work Transitions and Well-being” (toim. H. Helve & K. Evans). Tutkimuksen tuloksia on esitelty lukuisissa tieteellisissä konferensseissa ja niistä on kirjoitettu artikkeleita (ks. http://www.helenahelve.fi/wordpress/?page_id=73).  Myös väitöskirja (Kojo) on valmistumassa. Tutkimuksen moninaisia tuloksia voidaan hyödyntää nuorten koulutus, harjoittelu, työpaja- ja työllistämistoiminnan sekä työvoimapoliittisten toimenpiteiden ja työvoimapalvelujen suunnittelussa ja kehittämisessä.



[1] Elämänkerrallista teemahaastatteluaineistoa kerättiin eräässä Lapin matkailukeskuksessa joulu-, hiihto-, pääsiäis-, juhannus- ja ruskasesonkien 2009-2010 aikana pätkätöitä tekeviltä lähinnä ravintola- ja matkailualalle ammattikoulutetuilta  (N=20; Helve) sekä Etelä-Suomen  työpajoilta ja työllistämistoiminnan kautta tavoitettuilta  matalasti koulutetulta työttömiltä  ja vaikeasti työllistettäviltä nuorilta (N=30; Kojo), joista kymmentä haastateltiin uudestaan vuoden kuluttua. Lisäksi kerättiin keväällä 2009 Työvoimaministeriön mol.fi sivuilla ollut online kyselyaineisto työttömiltä tai työttömyyttä kokeneilta nuorilta (N=770,  näiden 440 avovastausta analysoitiin tarkemmin; Lähteenmaa)  ja 2011 tammi-helmikuussa Uudenmaan, Pirkanmaan, Lapin ja Kymenlaakson neljän yliopiston ja viiden ammattikorkeakoulun rekrytointipalvelujen web-sivustoilla ollut on-line lomakeaineisto (N=689; Helve ja Svynarenko), joka sisälsi vertailevan asennemittarin nuorten työasenteista ja arvoista sekä tulevaisuushorisontista (Helve 2002; Côté 2010). Vastaajista 206 (29,9%) oli suorittanut yliopistotutkinnon ja muut opiskelivat vielä.

[2] 61,4% Uudenmaan, 58% Pirkanmaan, 58,2% Lapin ja 57,9% Kymenlaakson korkeakoulujen vastaajista.

[3] Tämän lisäksi matalan koulutuksen nuoret olivat olleet esimerkiksi määräaikaisilla eläkejaksoilla, pitkillä sairaslomilla sekä muuten koulutuksen ja työn ulkopuolella esimerkiksi runsaan päihteiden käytön vuoksi.

[4] Työttömien nuorten kokemuksia pyrittiin ymmärtämään ja tulkitsemaan sosiologian klassikoihin kuuluvan Mertonin yksilöllisen sopeutumisen typologian avulla yhdistettynä toimijuutta koskevaan teoriaan (Lähteenmaa).